Tarvitseeko lahjapaperia ostaa aina uutena?

Osallistuin tänä vuonna Facebookissa järjestettyyn joulukeräykseen, jonka tarkoituksena on auttaa Jyvässeudun vähävaraisia perheitä ja yksinäisiä joulun järjestämisessä. Itseltäni löytyi muutamia tapeettomia jouluvaloja, kynttilöitä ja hyväkuntoisia tavaroita lapsille, jotka sattuivat sopimaan hyvin eräälle perheelle.

Koska tapanani on tietenkin jättää lahjojen ostaminen aina viimetippaan ja aikaisemmassa postauksessa lupasin päivitellä jouluisistakin aiheista, ajattelin kertoa miten paketoin auttamani perheen lahjat. Koska uskon perheen vanhempien tarkistavan lahjat ennen kuin antavat ne lapsilleen, en käyttänyt senkään takia lainkaan teippiä. (Vaikka tuossa yhdessä kuvassa teippirulla näkyykin, päädyin lopulta jättämään sen kokonaan pois.)

Itseltäni sattui löytymään vanhaa tosi kivan näköistä ja värjäämätöntä paperia, jota pystyi vielä hyvin uusiokäyttämään, sekä vanhoja tapetin näytepaloja, käytettyä paperilahjanarua ja villalankaa. Jos lahjoja haluaa ylipäätään paketoida, kannattaa ensisijaisesti etsiä kotoaan esimerkiksi vanhoja lahjapapereita, joita useimmiten voi aivan mainiosti käyttää uudelleen. Todellisuudessahan lahjojen paketoimisessa on vain mielikuvitus rajana ja esimerkiksi Vois Tehä Ite -blogista löytyy aivan ihania vinkkejä, joissa on käytetty esimerkiksi karttakirjansivuja ja ulkoa löytyviä havunoksia ja varpuja!

Käytin parin korun paketoimiseen vessapaperirullan hylsyä ja käärin sen yhteen tapetin näytepalaan. Taittamalla tapettipalan reunat hylsyn sisään, se pysyikin hyvin paikoillaan, enkä tarvinnut ollekaan teippiä tai liimaa. Paketoimiseen käytin vanhaa värjäämätöntä paperia ja villalankaa.

 

 

Paketoimiseen voi hyödyntää myös vanhoja kenkä- tai pahvilaatikoita, joita tse ajattelin myöhemmin hyödyntää. Jos omasta kotoa ei millään meinaa löytyä mitään paketoimiseen sopivaa, Ekolosta löytyy 100% kierrätyspaperia, joissa on vesiliukoiset väri, eikä niissä ole muovipinnoitetta. Tämän vuoksi ne voidaan kierrättää paperinkeräykseen, toisin kuin tavalliset lahjapaperit!

 

Tänä vuonna kannattaa myös kiinnittää huomitoa siihen, ettei revi aivan riekaleiksi saamiaan paketteja, vaan ottaa ehjät paperit talteen ensi kertaa varten.

The True Cost - Totuus halpavaateketjujen takana

Tällä kertaa hieman painavempaa asiaa:

Kyseinen -itseäni ainakin todella koskettava- dokumentti on katsottavissa Netflixistä ja suosittelen sitä kyllä ihan jokaiselle. Dokumentissa käsitellään laajasti totuutta isojen halpavaateketjujen takana, muun muassa geenimanipuloidun puuvillan kasvatuksesta ja siitä johtuvista massiivisista ympäristöongelmista, sekä täysin epäinhimillisistä työoloista Bangladeshissa, aina ongelmaksi koituvaan vaatejätteeseen. Dokumentissa otetaan myös esille niitä arjen ratkaisuja, joita me kuluttajat voimme tehdä paremman muutoksen eteen.

Vaatteet ovat ottaneet ison osan, varsinkin meidän länsimaalaisten elämästä. Vaatteita käytetään paitsi suojaamaan ja lämmittämään, niiden avulla on myös helppo korostaa omia hyviä puoliaan, viehätysvoimaansa tai ilmaista itseään, sekä niiden avulla pystytään jopa tuomaan esille omaa sosiaalista asemaansa. Uusien vaatteiden ostaminen aiheuttaa useimmille mielihyvää, eikä monelle varmastikaan käsite "lohtushoppailu" ole vieras. Ongelmaksi on kuitenkin koitunut jo käsistäkin lähtenyt vaatteiden ylikulutus. Ja kyseessä ei ole mikään pieni, vaan ihan suuriinkin mittapuihin ylttävä ongelma, joka koskettaa meitä jokaista.

Niin kuin jo aikaisemmin olen maininnutkin, olen itse ollut melkoinen kirppariaddikti. Mukaan on lähtenyt lähes aina jotain.  Usein sellaista mitä en oikeasti tarvitse, vaan on vain "näyttänyt kivalta". Vanhempien ja ystävien kanssa olen monesti viettänyt aikaa eri kirppareita kierrellen, ilman sen suurempaa tarvetta millekkään. Halpavaateketjujen verkkosivujen alennuksiltakaan en tosiaankaan ole välttynyt. Inhottava myöntää -varsinkin dokumentin katsomisen jälkeen-, että en oikeasti tiennyt vaatteen alkuperää, mistä se on valmistettu, missä se on valmistettu, kuka sen on valmistanut. Vain halpa hinta ja ulkonäkö on monesti ratkaissut.

Vaatteita alkoi kertyä, vaikka säännöllisen epäsäännöllisesti niitä koitin myydä ja lahjoittaa eri kirpputoreilla. Oli vaikea päättää mitä laittaa päälle, vaikka varaa oli mistä valita. Heräsin siihen kysymykseen, että tarvitsenko oikeasti enempää? Miksi ei vanha kelpaa? Ymmärsin, että nyt on pakko lopettaa. Ei enää turhanpäiväistä kirpparihaahuilua, eikä enää lohtushoppailua halpavaateketjujen verkkokaupoissa. Päätin laittaa nämä halpavaateketjut kokonaan boikottiin.

Haluan jatkossaa panostaa laatuun ja vastuullisiin, eettisesti valmistettuihin vaatteisiin. Mulle on herännyt myös ajatus siitä, että en halua lopettaa täysin ulkomaalaistenkaan vaatteiden ostoa, sillä vaatteiden valmistus tuo monille kehitysmaille kipeästi tarvittavia työpaikkoja. Tärkeintä on kuitenkin olla tietoinen siitä, että yritykseltä ostamani vaate on varmasti tarjonnut työntekijöilleen, jo ihan jokaisen ihmisioikeuksiinkin kuuluvat inhimilliset työolot ja -ajat, sekä hyvän elämiseen varmasti riittävän palkan.

Esimerkiksi Vihreät Vaatteet nettisivuilta löytyy paljon lisätietoa ja linkkejä eri ekovaatekauppoihin.

Nykyisen vaateteollisuuden pitää muuttua. Siitä pitää keskustella ja sen sisältämät ongelmat ja epäkohdat on tuotava kaikkien tietoisuuteen. Loppupeleissä meillä kuluttajilla on suurin valta vaikuttaa. Vaikka nykymaailma on ahdistava paikka, toivoa ei saa menettää.  

Minä tahdon uskoa parempaan huomiseen.

Roskattoman kaupassakäynnin survival kit part 1: Kestohedelmäpussit

Heissan!

Ihan ensin kaunis kiitos kaikille, jotka ootte antanut viime postauksesta niin kannustavaa ja hyvää palautetta! Saatte tän pienen ihmisen ihan liikuttumaan ja suorastaan pakahtumaan onnesta. ♥ Älyttömän ihana huomata, että aihe oikeasti kiinnostaa muitakin.

Nyt ajattelinkin ottaa aiheeksi roskattomuuden ja kertoa siitä, mitä keinoja olen tähän mennessä löytänyt, keksinyt ja kehitellyt helpottamaan mahdollisimman roskatonta arkeani ja varsinkin kaupassa käyntiä. Ajattelin jakaa tämän pariin-kolmeen osaan, ettei kirjoituksesta tule ihan romaania.

Ja ettei nyt kukaan ymmärrä väärin, en siis ole vielä pystynyt täysin välttämään kaikkia maatumattomia roskia. Siis vielä. Mun on esimerkiksi pakko tunnustaa, että viikonloppuna ostin valmisruokana mökkireissulle vihiksiä, jotka oli pakattuna muoviin. Shame shame shame. Mutta ehkä se kuitenkin kertoo jo jotakin, että mun on viimeksi tarvinnut viedä roskapussi melkein 3 viikkoa sitten. Eikä se ole vieläkään täynnä.

No mutta, nyt postauksen varsinaiseen aiheeseen, joka on:

Kestohedelmäpussit 

Ajatus roskattomuudesta kiehtoi pitkään, mutta pidin sitä aina jotenkin liian hankalana toteuttaa. Kierrätys oli jo muodostunut ihan itsestäänselväksi arkirutiiniksi, mutta tunsin silti huonoa omatuntoa ostaessani esimerkiksi muovipusseja, joiden tiesin olevan maatumattomia. Päätin siirtyä suosimaan biohajoavia vaihtoehtoja tai käyttämään samoja puhtaaksi jääneitä pusseja uudestaan. Tämäkään ei kuitenkaan tuntunut riittävän.
Rupesin kantamaan aina kangaskasseja mukana. Mutta seuraavaksi ongelmaksi koituivatkin esimerkiksi ne hedelmä ja vihannes -osaston irtotuotteet. Mun on muun muassa aivan pakko ottaa banaaneista aina ne yksinäiset yksilöt, sillä olen lukenut, että ne joutuvat helpoiten hävikkiin.

Katselin aiheesta muutamia YouTube -videoita, joissa ihmiset käyttivät irtotuotteilleen kestopusseja. Miten nerokasta! Olin jo kyllä muutaman kerran törmännyt esimerkiksi Prismassa myytäviin SPR:n he-vi -osaston kestopusseihin, mutta en jostain syystä aikaisemmin tajunnut täysin niiden ideaa, hah. No mutta nytpäs tajusin ja yksi sellainen lähti eräältä kauppareissulta mukaan. Enkä kertaakaan ole katunut. Pussi on kevyt, siinä on paikka valmiiksi hintalapulle (jonka tosin itse olen leikannut pois) ja se on helppo pestä käsin vaikkapa astianpesuaineella. Itse käytän tällä hetkellä ainakin Ekolosta saatavaa Ecover Zero tiskiainetta. 

Mutta minäpäs se päätinkin viedä tämän nextille levelille ja ajattelin tehdä itse seuraavat vihannespussit. Yksi kun harvemmin riittää. Läheisestä SPR:n kirpputorilta sattui löytymään 40 sentillä täysin optimaaliset ja siistit, ilmeisesti jonkin pitsiverhon palaset, joissa oli vielä sopivat narun suutkin valmiina. Samalla reissulla mukaani tarttui juuttinarua, josta väkersin pusseihin kiristysnarut. Pesin verhot ennen askartelun aloittamista, leikkasin sopivan kokoisiksi palasiksi ja ompelin isomummoni antiikkisella, mutta silti aina niin uskollisella Husqvarnalla palaset yhteen. Teen varmaan myöhemmin noiden pussien askartelusta erillisen, tarkemman postauksen, jos on kiinnostusta?

 

Mutta mitä tulee taas mun aikaisempaan ennakkoluuloon roskattomuuden vaikeudessa, olin taas vaihteeksi väärässä. Ja pääsin jälleen toteamaan, ettei se ole vaikeaa jos ei siitä itse tee vaikeaa. En ole kokenut yhtään ongelmaksi kantaa repun pohjalla pientä 10cm x 15cm pussia, jonne mahtuu kätevästi pari kangaskassia ja pari kestohedelmäpussia, jos vaikka kaupunkireissulla sattuukin eksymään kauppaan. Niitä kun käytetään samalla tavalla kuin muovipussejakin, ainut vain, ettei niitä tarvitse heittää heti ensimmäisen käyttökerran jälkeen roskiin.

 

Siis mikä ihmeen pesupähkinä?

Jep. Siis mikä ihmeen pesupähkinä, oli oma ajatus kun ensimmäisen kerran vuosi-pari sitten kuulin kyseisistä luonnon taikapavuista kaverin vinkkaamana.

Kyseessä ei siis suinkaan ole papu. Eikä varsinaisesti edes pähkinä, vaan Sapindus mukorossi -puun marja. Ne eivät sisällä saippuaa, vaan niiden kuoret sisältävät luontaisesti 15% saponiinia eli luonnollista puhdistusainetta ja yksi, siis yksi puu voi tuottaa jopa 200-300 kg edestä satoa per vuosi! Ja ovatpa vielä melko pitkäikäisiäkin. Pesupähkinöiden valmistus ja tuotantokin on ympäristöystävällistä ja eettistä. Ne ovat maatuvia, eikä esimerkiksi niiden jalostukseen kulu turhaan energiaa.
Ja mikä näissä on parasta on se, etteivät ne sisällä hajusteita tai muita lisäaineita, kuten haitallisia kemikaaleja.

Lisää hyvää ja tarkempaa informaatiota pesupähkinöistä ja esimerkiksi niiden tuotannosta löytyy muun muassa Ekolon nettisivuilta.

Näiden kokeilu muhi itselläni korvan takana siis melko pitkään ja nyt päätin vihdoinkin ottaa itseäni niskasta kiinni. Ja pakko myöntää, että ennakkoluuloilta en kyllä voinut välttyä. Vaikka pesupähkinöitä mainostetaankin myös täysin hajuttomina, omaan nenääni näiden haju on vähintäänkin epäilyttävä, ehkä jopa hieman etikkainen, jonka tarttuminen vaatteisiin etenkin mietitytti. Epäilin myös paljon pyykin pesutuloksen puhtautta. Haloo, miten nyt pähkinät voisivat puhdistaa monta kiloa pyykkiä?

Päätin kuitenkin antaa näille kummallisille marjoille mahdollisuuden.

Miten pesupähkinöitä sitten oikein käytetään?

 

 Se on simppeliä:

Jokaiselta varmasti löytyy kotoaan jo valmiiksi yksi pariton sukka. Yhteen koneelliseen normaalilikaista pyykkiä ei tarvitse laittaa kuin 2-3 pähkinää. Pähkinät sukan sisään, sukka solmulla kiinni ja sellaisenaan pyykin sekaan.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että pähkinöistä liukeneva puhdistusaine liukenee vain yli 30°C pesuvedessä. Huuhteluveteen sitä ei siis liukene ollenkaan. 40°C Pestäessä, samoja pesupähkinöitä voi käyttää vielä toiseen kertaa.

Entäs lopputulos?

No, nyt täytyy kyllä sanoa, että yllätys oli hyvin positiivinen! Pesutuloksena oli puhdas pyykki, eikä pähkinöiden oma haju tarttunutkaan vaatteisiin. Hajua ei siis ollut ollenkaan tai sitten aikaisemmasta pesuaineesta oli mahdollisesti jäänyt pyykkikoneeseen hyvin mieto tuoksu, joka sitten tarttui muutamaan vaatteeseen. Joskus voisin kokeilla laittaa jotain hyvän tuoksuista eteeristä öljyä pähkinöiden sekaan, joista tuoksu kuulemma tarttuu pyykkiin.

Nämä kyllä jäävät varmasti omaan käyttöön ja voin mitä lämpimämmin suositella jokaiselle, eritoten niille, jotka kärsivät hajuste- tai kemikaaliyliherkkyydestä. Omat pesupähkinäni ostin Jyväskylän Ekolosta, josta niitä saa ottaa irtotuotteina pussiin juuri sen verran kun tarvitsee. Netistä katsoin kilohinnaksi 16€, mutta jos en täysin väärin muista olivat irtona hieman edullisempia. Ja ottaen huomioon, että kyseessä ovat siis marjan kuoret, ne ovat myös hyvin kevyitä. Oma pussilliseni pähkinöitä ei maksanut paria-muutamaa euroa enempää.

Tarkoituksena olisi myöhemmin kirjoittaa lisää muun muassa tavallisten pesuaineiden ja kosmetiikan sisältävistä haitallisista kemikaaleista, sekä niiden laajoistakin vaikutuksista ympäristöön ja ihmisiin. Ja samalla myös perustella, miksi itse pyrin niitä vastaisuudessa välttämään.


Kiitos kun luit ja jätä toki kommenttia!

Ainiin, ja pahoitteluni erikseen kuvien laadusta! Koitan tiiviisti katsella käytettyjä kameroita, joilla pystyisi samalla myös videoimaan. Siihen asti on mentävä pelkän puhelimen kameralla.

Se ei ole vaikeaa, jos ei siitä tee vaikeaa

Terve!

Täällä kirjoittelee 21-vuotias nuori nainen Keski-Suomen sykkeestä, jonka kiinnostukselle ympäristöä ja sen suojelua kohtaan ei tunnu löytyvän rajoja.

Siispä päätin ryhtyä kirjoittamaan aiheesta -ja joskus ehkä aiheen vierestäkin- näin blogin muodossa ja samalla päivitellä omaa muutosta mahdollisemman ympäristöystävälliseksi kuluttajaksi ja kansalaiseksi. 

Erityisesti itseäni kiinnostaa se, kuinka mahdollista ekologinen elämä täällä kaupunkiympäristössä ylipäätään on. Vaikka olenkin koittanut jo muutaman vuoden aikana kierrättää hyvinkin orjallisesti ja ruokavalionikin on pääasiassa ollut melko kasvispainotteista, ymmärsin vast'ikää, että pystyn tekemään vielä varmasti paljon enemmän. Samalla haluan todistaa, että muutoksen tekeminen ei ole vaikeaa, jos ei siitä itse tee vaikeaa. Minä uskon myös siihen, että pienilläkin arjen valinnoilla on merkitystä.

Olenkin asettanut itselleni tiettyjä tavotteita, joista ajattelin näin alkuun nostaa ainakin roskattomuuden, vegaaniruokavalion, ympäristölle haitallisten kemikaalien käytön välttämisen varsinkin puhdistusaineissa ja kosmetiikassa, sekä autoilun välttämisen. Vaikka en omaa autoa omistakkaan, pyrin liikkumaan paikasta toiseen pääasiallisesti vain jalkain tai pyörän selässä. 

Yksi iso tavoite on myös turhan kulutuksen lopettaminen, eli ostaa vain sitä mitä tarvitsen ja panostaa enemmän laatuun. Ja voi pojat, voin sanoa, että tämä tavoite nousee kyllä vähintäänkin yhtä korkealle roskattomuuden kanssa! Niin kutsuttuna kirppariaddiktina tulee olemaan vaikeaa pitää itseni kurissa. Säännöllisen epäsäännöllinen nettishoppailukin saa nyt jäädä historiaan.

Mutta Roomaakaan ei yhdessä päivässä rakennettu, ja vaikka olenkin jo kuluneen alkutalven aikana ryhtynyt niin sanotusti tuumasta toimeen, on tarkoituksena aloittaa siis juurikin niistä arjen pienistä asioista. Tulen jakamaan teille muun muassa vinkkejä, oivalluksia, löytöjä, erilaisten ekologisten tuotteiden ja kokeilujen tuloksia, sekä tietenkin onnistumisia ja epäonnistumisia.

Omaksi henkilökohtaiseksi haasteekseni olen tällä hetkellä asettanut mahdollisimman roskattoman ja vegaanisen joulun, jonka toteutumisesta ajattelin näin joulun alla varmasti paljon päivitellä. Miten onnistuu mahdollisimman ekologisten, jopa aineettomien, mutta silti hyödyllisten lahjojen osto? Niiden paketointi ilman turhaa kulutusta? Entä mitä löytyy vegaanin Joulupöydästä? Muun muassa näitä haasteita on tarkoitus ryhtyä selvittelemään!

Mutta pidemmittä puheitta,

Tervetuloa mukaan!