The True Cost - Totuus halpavaateketjujen takana

Tällä kertaa hieman painavempaa asiaa:

Kyseinen -itseäni ainakin todella koskettava- dokumentti on katsottavissa Netflixistä ja suosittelen sitä kyllä ihan jokaiselle. Dokumentissa käsitellään laajasti totuutta isojen halpavaateketjujen takana, muun muassa geenimanipuloidun puuvillan kasvatuksesta ja siitä johtuvista massiivisista ympäristöongelmista, sekä täysin epäinhimillisistä työoloista Bangladeshissa, aina ongelmaksi koituvaan vaatejätteeseen. Dokumentissa otetaan myös esille niitä arjen ratkaisuja, joita me kuluttajat voimme tehdä paremman muutoksen eteen.

Vaatteet ovat ottaneet ison osan, varsinkin meidän länsimaalaisten elämästä. Vaatteita käytetään paitsi suojaamaan ja lämmittämään, niiden avulla on myös helppo korostaa omia hyviä puoliaan, viehätysvoimaansa tai ilmaista itseään, sekä niiden avulla pystytään jopa tuomaan esille omaa sosiaalista asemaansa. Uusien vaatteiden ostaminen aiheuttaa useimmille mielihyvää, eikä monelle varmastikaan käsite "lohtushoppailu" ole vieras. Ongelmaksi on kuitenkin koitunut jo käsistäkin lähtenyt vaatteiden ylikulutus. Ja kyseessä ei ole mikään pieni, vaan ihan suuriinkin mittapuihin ylttävä ongelma, joka koskettaa meitä jokaista.

Niin kuin jo aikaisemmin olen maininnutkin, olen itse ollut melkoinen kirppariaddikti. Mukaan on lähtenyt lähes aina jotain.  Usein sellaista mitä en oikeasti tarvitse, vaan on vain "näyttänyt kivalta". Vanhempien ja ystävien kanssa olen monesti viettänyt aikaa eri kirppareita kierrellen, ilman sen suurempaa tarvetta millekkään. Halpavaateketjujen verkkosivujen alennuksiltakaan en tosiaankaan ole välttynyt. Inhottava myöntää -varsinkin dokumentin katsomisen jälkeen-, että en oikeasti tiennyt vaatteen alkuperää, mistä se on valmistettu, missä se on valmistettu, kuka sen on valmistanut. Vain halpa hinta ja ulkonäkö on monesti ratkaissut.

Vaatteita alkoi kertyä, vaikka säännöllisen epäsäännöllisesti niitä koitin myydä ja lahjoittaa eri kirpputoreilla. Oli vaikea päättää mitä laittaa päälle, vaikka varaa oli mistä valita. Heräsin siihen kysymykseen, että tarvitsenko oikeasti enempää? Miksi ei vanha kelpaa? Ymmärsin, että nyt on pakko lopettaa. Ei enää turhanpäiväistä kirpparihaahuilua, eikä enää lohtushoppailua halpavaateketjujen verkkokaupoissa. Päätin laittaa nämä halpavaateketjut kokonaan boikottiin.

Haluan jatkossaa panostaa laatuun ja vastuullisiin, eettisesti valmistettuihin vaatteisiin. Mulle on herännyt myös ajatus siitä, että en halua lopettaa täysin ulkomaalaistenkaan vaatteiden ostoa, sillä vaatteiden valmistus tuo monille kehitysmaille kipeästi tarvittavia työpaikkoja. Tärkeintä on kuitenkin olla tietoinen siitä, että yritykseltä ostamani vaate on varmasti tarjonnut työntekijöilleen, jo ihan jokaisen ihmisioikeuksiinkin kuuluvat inhimilliset työolot ja -ajat, sekä hyvän elämiseen varmasti riittävän palkan.

Esimerkiksi Vihreät Vaatteet nettisivuilta löytyy paljon lisätietoa ja linkkejä eri ekovaatekauppoihin.

Nykyisen vaateteollisuuden pitää muuttua. Siitä pitää keskustella ja sen sisältämät ongelmat ja epäkohdat on tuotava kaikkien tietoisuuteen. Loppupeleissä meillä kuluttajilla on suurin valta vaikuttaa. Vaikka nykymaailma on ahdistava paikka, toivoa ei saa menettää.  

Minä tahdon uskoa parempaan huomiseen.

Siis mikä ihmeen pesupähkinä?

Jep. Siis mikä ihmeen pesupähkinä, oli oma ajatus kun ensimmäisen kerran vuosi-pari sitten kuulin kyseisistä luonnon taikapavuista kaverin vinkkaamana.

Kyseessä ei siis suinkaan ole papu. Eikä varsinaisesti edes pähkinä, vaan Sapindus mukorossi -puun marja. Ne eivät sisällä saippuaa, vaan niiden kuoret sisältävät luontaisesti 15% saponiinia eli luonnollista puhdistusainetta ja yksi, siis yksi puu voi tuottaa jopa 200-300 kg edestä satoa per vuosi! Ja ovatpa vielä melko pitkäikäisiäkin. Pesupähkinöiden valmistus ja tuotantokin on ympäristöystävällistä ja eettistä. Ne ovat maatuvia, eikä esimerkiksi niiden jalostukseen kulu turhaan energiaa.
Ja mikä näissä on parasta on se, etteivät ne sisällä hajusteita tai muita lisäaineita, kuten haitallisia kemikaaleja.

Lisää hyvää ja tarkempaa informaatiota pesupähkinöistä ja esimerkiksi niiden tuotannosta löytyy muun muassa Ekolon nettisivuilta.

Näiden kokeilu muhi itselläni korvan takana siis melko pitkään ja nyt päätin vihdoinkin ottaa itseäni niskasta kiinni. Ja pakko myöntää, että ennakkoluuloilta en kyllä voinut välttyä. Vaikka pesupähkinöitä mainostetaankin myös täysin hajuttomina, omaan nenääni näiden haju on vähintäänkin epäilyttävä, ehkä jopa hieman etikkainen, jonka tarttuminen vaatteisiin etenkin mietitytti. Epäilin myös paljon pyykin pesutuloksen puhtautta. Haloo, miten nyt pähkinät voisivat puhdistaa monta kiloa pyykkiä?

Päätin kuitenkin antaa näille kummallisille marjoille mahdollisuuden.

Miten pesupähkinöitä sitten oikein käytetään?

 

 Se on simppeliä:

Jokaiselta varmasti löytyy kotoaan jo valmiiksi yksi pariton sukka. Yhteen koneelliseen normaalilikaista pyykkiä ei tarvitse laittaa kuin 2-3 pähkinää. Pähkinät sukan sisään, sukka solmulla kiinni ja sellaisenaan pyykin sekaan.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että pähkinöistä liukeneva puhdistusaine liukenee vain yli 30°C pesuvedessä. Huuhteluveteen sitä ei siis liukene ollenkaan. 40°C Pestäessä, samoja pesupähkinöitä voi käyttää vielä toiseen kertaa.

Entäs lopputulos?

No, nyt täytyy kyllä sanoa, että yllätys oli hyvin positiivinen! Pesutuloksena oli puhdas pyykki, eikä pähkinöiden oma haju tarttunutkaan vaatteisiin. Hajua ei siis ollut ollenkaan tai sitten aikaisemmasta pesuaineesta oli mahdollisesti jäänyt pyykkikoneeseen hyvin mieto tuoksu, joka sitten tarttui muutamaan vaatteeseen. Joskus voisin kokeilla laittaa jotain hyvän tuoksuista eteeristä öljyä pähkinöiden sekaan, joista tuoksu kuulemma tarttuu pyykkiin.

Nämä kyllä jäävät varmasti omaan käyttöön ja voin mitä lämpimämmin suositella jokaiselle, eritoten niille, jotka kärsivät hajuste- tai kemikaaliyliherkkyydestä. Omat pesupähkinäni ostin Jyväskylän Ekolosta, josta niitä saa ottaa irtotuotteina pussiin juuri sen verran kun tarvitsee. Netistä katsoin kilohinnaksi 16€, mutta jos en täysin väärin muista olivat irtona hieman edullisempia. Ja ottaen huomioon, että kyseessä ovat siis marjan kuoret, ne ovat myös hyvin kevyitä. Oma pussilliseni pähkinöitä ei maksanut paria-muutamaa euroa enempää.

Tarkoituksena olisi myöhemmin kirjoittaa lisää muun muassa tavallisten pesuaineiden ja kosmetiikan sisältävistä haitallisista kemikaaleista, sekä niiden laajoistakin vaikutuksista ympäristöön ja ihmisiin. Ja samalla myös perustella, miksi itse pyrin niitä vastaisuudessa välttämään.


Kiitos kun luit ja jätä toki kommenttia!

Ainiin, ja pahoitteluni erikseen kuvien laadusta! Koitan tiiviisti katsella käytettyjä kameroita, joilla pystyisi samalla myös videoimaan. Siihen asti on mentävä pelkän puhelimen kameralla.

Se ei ole vaikeaa, jos ei siitä tee vaikeaa

Terve!

Täällä kirjoittelee 21-vuotias nuori nainen Keski-Suomen sykkeestä, jonka kiinnostukselle ympäristöä ja sen suojelua kohtaan ei tunnu löytyvän rajoja.

Siispä päätin ryhtyä kirjoittamaan aiheesta -ja joskus ehkä aiheen vierestäkin- näin blogin muodossa ja samalla päivitellä omaa muutosta mahdollisemman ympäristöystävälliseksi kuluttajaksi ja kansalaiseksi. 

Erityisesti itseäni kiinnostaa se, kuinka mahdollista ekologinen elämä täällä kaupunkiympäristössä ylipäätään on. Vaikka olenkin koittanut jo muutaman vuoden aikana kierrättää hyvinkin orjallisesti ja ruokavalionikin on pääasiassa ollut melko kasvispainotteista, ymmärsin vast'ikää, että pystyn tekemään vielä varmasti paljon enemmän. Samalla haluan todistaa, että muutoksen tekeminen ei ole vaikeaa, jos ei siitä itse tee vaikeaa. Minä uskon myös siihen, että pienilläkin arjen valinnoilla on merkitystä.

Olenkin asettanut itselleni tiettyjä tavotteita, joista ajattelin näin alkuun nostaa ainakin roskattomuuden, vegaaniruokavalion, ympäristölle haitallisten kemikaalien käytön välttämisen varsinkin puhdistusaineissa ja kosmetiikassa, sekä autoilun välttämisen. Vaikka en omaa autoa omistakkaan, pyrin liikkumaan paikasta toiseen pääasiallisesti vain jalkain tai pyörän selässä. 

Yksi iso tavoite on myös turhan kulutuksen lopettaminen, eli ostaa vain sitä mitä tarvitsen ja panostaa enemmän laatuun. Ja voi pojat, voin sanoa, että tämä tavoite nousee kyllä vähintäänkin yhtä korkealle roskattomuuden kanssa! Niin kutsuttuna kirppariaddiktina tulee olemaan vaikeaa pitää itseni kurissa. Säännöllisen epäsäännöllinen nettishoppailukin saa nyt jäädä historiaan.

Mutta Roomaakaan ei yhdessä päivässä rakennettu, ja vaikka olenkin jo kuluneen alkutalven aikana ryhtynyt niin sanotusti tuumasta toimeen, on tarkoituksena aloittaa siis juurikin niistä arjen pienistä asioista. Tulen jakamaan teille muun muassa vinkkejä, oivalluksia, löytöjä, erilaisten ekologisten tuotteiden ja kokeilujen tuloksia, sekä tietenkin onnistumisia ja epäonnistumisia.

Omaksi henkilökohtaiseksi haasteekseni olen tällä hetkellä asettanut mahdollisimman roskattoman ja vegaanisen joulun, jonka toteutumisesta ajattelin näin joulun alla varmasti paljon päivitellä. Miten onnistuu mahdollisimman ekologisten, jopa aineettomien, mutta silti hyödyllisten lahjojen osto? Niiden paketointi ilman turhaa kulutusta? Entä mitä löytyy vegaanin Joulupöydästä? Muun muassa näitä haasteita on tarkoitus ryhtyä selvittelemään!

Mutta pidemmittä puheitta,

Tervetuloa mukaan!