Laitetaan muovi kiertämään!

Nyt pääsi käymään sillä tavalla, että iskin vahingossa aivan liian monta rautaa tuleen yhtä aikaa, eikä aikaa sitten olekaan heti riittänyt kaikkeen kivaan, mitä olen suunnitellut. Muun muassa siksi edellisestä postauksesta on ehtinyt kulua jo pienoinen kotvanen. Olen kyllä aina välillä käynyt luonnostelemassa tänne kaiken maailman turhia juttuja ja hetken aivopieruja, joista en sitten loppupeleissä olekaan saanut mitään järkevää kasaan. Mutta nyt kun alan omaksua taas tätä arjen rytmiä, alkaa tämäkin blogi saamaan uuden vuoden ja sen tuomien suunnitelmien myötä lisää eloa! Joten stay tuned!

Vuoden 2017 ensimäinen kirjoitus käsitteleekin kierrätystä.

Vaikka tähtäimessä itselläni onkin kokonaan roskattomuus, on avainsanani näin alkuun roskien vähentäminen. Roskaa arjessani siis syntyy, tosin huomattavasti vähemmän kuin aikaisemmin. Isoimpana syynä juurikin noiden kestohedelmäpussien ja kangaskassien käyttäminen, sekä kaikessa "yksinkertaisuudessaan" muovin välttäminen. Ette muuten uskokaan miten turhauttavaa on pienemmissä kaupoissa etsiä vihanneksia, joita ei olisi kääritty muoviin! Esimerkiksi lähi Siwassani yli puolet kasviksista on muovikääreissä. Kurkut, paprikat, avokadot, munakoisot... Niin paljon tuotteita, joita voisi myydä ilman muoviakin.

Mutta mitä näille muovikääreille sitten voi tehdä, muuta kuin heittää suoraan roskiin ja kaatopaikalle? No kierrättää tietenkin!

Kyllä, muoviakin voi siis hyödyntää uudelleen, mikä on itselleni melko uusi juttu. Asiasta täytyi siis ottaa tarkemmin selvää. Miten muovia kierrätetään, missä sitä voi kierrättää ja millainen muovi ylipäätään sopii kierrätettäväksi?

Tässä ensiksi listaa kierrätettäväksi kelpaavista muoveista:

• elintarvikkeiden muoviset pakkaukset kuten jogurttipurkit,
  voirasiat sekä leikkele-, juusto- ja valmisruokapakkaukset
• pesuaine-, shampoo- ja saippuapakkaukset
• muovipullot, -kanisterit ja -purkit
• sekä muovikassit, -pussit ja -kääreet  
• EI PVC muovia

Kaiken kierrätettävän muovin tulee siis olla pakkausmuovia. Puhdasta tai puhdistettua sellaista. Jogurttipurkista pitää siis huuhdella jogurtin jämät pois ennen kierrättämistä. Lista on Suomen Uusiomuovi OY:n nettisivuilta, josta löytyy muutenkin kattavasti tietoa muovin kierrätyksestä.

Tämäkin video antaa hyvät ja simppelit ohjeet siitä, mitä muovia saa ja ei saa kierrättää.

Isoin yllätys itselleni oli, ettei Jyväskylän keskustan alueella muovinkierrätyspisteitä ei ole ollenkaan. Kaikki pisteet sijaitsevat suhteellisen kaukana keskustasta tai muuten erikoisissa paikoissa. Mutta mitä uutismediaan on ollut viime aikoina uskominen, niin kierrätyspisteitä on ilmeisesti tulossa lähiaikoina lisää. Varsinkin isompien kauppakeskuksien yhteyteen luulisi niitä ajan myötä ilmestyvän. Oman lähimmän muovin kierrätyspisteensä voikin etsiä kierrätys.info tai Rinki -sivuilta.

Ajattelin kuitenkin vielä jakaa erikseen keräämäni listan Jyväskylän seudun tämänhetkisistä muovinkierrätyspisteistä:

Vesangantie 75, 40660 Ruoke

Kiulu 4, 40520 Kuokkala

Vaajakoskentie 67, 40400 Halssila

Vaajakoskentie 119, 40800 Vaajakoski

Urheilutie 38b, 40800 Vaajakoski

Ahjokatu 7, 40320 Seppälä

Vasarakatu 29, 40320 Seppälä

Nevakatu 1, 40340 Kangasvuori

Koivutie 2, 40270 Palokka

Palokanorsi 1, 40270 Palokka

Saarijärventie 50-52, 40270 Palokka

Pihkatie 2, 40530 Keljo

Kävinkin tänään ensimmäistä kertaa testaamassa Seppälän K-Citymarketin muovinkierrätyspisteen. Itselleni oli kerääntynyt tässä koko joulukuun ja nyt tammikuun ajalta sellainen perus Prisman muovipussillinen pakkausmuovia. Tavoitteenani on kuitenkin vähentää muovin kulutusta vielä entisestään ja viedä seuraava täysi pussi vasta kuukausien päästä!

Vaikka noinkin monimutkaisen ja ison näköisen koneen käyttö hirvitti aluksi, ei se vaatinut loppujen lopuksi muuta kuin muovien laittamisen säiliöön ja start -nappulasta kone päälle.

Yritykset ovat jo hyvällä mallilla omaksuneet viime vuonna alkaneen muovin kierrätyksen, mutta meillä kotitalouksilla on vielä huomattavasti petrattavaa. Liekö syynä sitten kierrätyspisteiden vähyys, vai yksinkertaisesti tietämättömyys muovin kierrättämisen mahdollisuudesta. Toivottavasti näitä pisteitä tosiaan tulisi lisää, niin saataisiin muovin kierrättäminen helpommaksi ja  osaksi meidän jokaisen arkea!

Näitä vegaanisia jouluherkkuja löytyy omasta pöydästäni

Joulu tulikin nopeammin kuin osasin aavistaa, joten on jäänyt aika vähäiseksi nämä jouluaiheiset postaukset. Ajattelin kuitenkin vielä kirjoittaa muutaman vininkkejä vegaaniseen joulupöytään! Jotkut ovat näihin ehkä jo törmänneetkin.

Itse en edellisenä vuonna koskenutkaan kinkkuun, vaan tein itse oman seitankinkun YLEn nettisivuilta löydetyillä helpoilla ohjeilla. Ja ai että se olikin hyvää! Jopa vannoutunut lihansyöjä isänikin piti siitä. Ajattelinkin tehdä tänä vuonna samanlaisen ja jakaa ohjeen teidänkin kanssanne.

Tässä hieman soveltamani ohje:

4 dl vehnägluteenia

1/2 dl kikhernejauhoja

1/2 tl maustepippuria

1/2 tl mustapippuria

2 tl savupaprikajauhetta (tavallinenkin paprikajauhe menee)

grillausmaustetta, inkivääriä, (chilimaustetta tai ylipäätään jotain mielimausteita mitä sattuu löytymään)

2-3 dl vettä

1/2 dl soijakastiketta

150 g tofua (Tofu ei ole välttämätön, en itse viime vuonna käyttänyt)

1/2 dl öljyä

1/2 dl sinappia

1-3 murskattua valkosipulinkynttä

(korppujauhoja valmiin kinkun päälle)

Sekoitetaan kuivat aineet ja nesteet  ensin erikseen, yhdistetään aineet ja vaivataan massa tasaiseksi.
Massasta muotoillaan paistin muotoiseksi ja paistetaan uunissa 175 asteessa noin 1 tunnin ja 15 minuutin ajan. Kun kinkku on jäähtynyt, se valellaan sinapilla päälle voi ripotella halutessaan korppujauhoja. Parasta kinkku on, kun sen on antanut maustua yönyli paistamisen jälkeen jääkaapissa. Simppeliä!


Tänä vuonna kokeiluun pääsee myös paljon hehkutusta osakseen saanut porkkala! Eli "vegaaninen savulohi". Ohjeen teen PS Olen vegaani YouTube kanavan ohjeen mukaan. Tätä en ole vielä itse ehtinyt kokeilla aikaisemmin, mutta usko onnistumiseen ensimmäisellä kerralla on vahva!

Tässä  hauska video ohjeineen: 

 
Kolmantena kokeiluun lähtee vegaaninen nyhtökaurahyytelö tai -syltty! Niin paljon kuin alkuperäinen lihasta valmistettu syltty aiheuttaakin tänä päivänä itsessäni ällötystä, oli se pienenä yksi suurimmista jouluherkuistani. Tätäkään en ole vielä ehtinyt itse kokeilla, mutta tuskin senkään valmistaminen mitään rakettitiedettä on.

Tässä helpon oloiset ohjeet vegesylttyyn Huono valo, ruma kattaus -blogista:

1 pkt nyhtökauraa (nude sopii ehkä parhaiten)
4 dl vettä
1 kasvisliemikuutio
2 laakerinlehteä
1/4 tl maustepippurijauhetta
1 rkl öljyä
2 tl agar agar -jauhetta* + 1/2 dl vettä

1. Vuoraa vähintään 7 dl:n vetoinen kulho kelmulla. Nypi nyhtökauran seassa olevat isoimmat paakut pienemmiksi. Levitä nyhtökaura kulhoon.
2. Mittaa kattilaan vesi, kasvisliemikuutio, laakerinlehdet, maustepippuri sekä öljy ja kuumenna kiehuvaksi. Anna kiehua 5 min. tai pidempään.
3. Sekoita agar agar ja vesi. Kaada seos kattilaan muiden nesteiden sekaan ja anna kiehua vielä kaksi minuuttia koko ajan sekoittaen. Poista laakerinlehdet.
4. Kaada neste nyhtökauran päälle. 
5. Anna jähmettyä ensin huoneenlämpöiseksi. Siirrä hyytelö sitten hyytymään jääkaappiin vähintään kahdeksi tunniksi eli kunnes se on kiinteää.
6. Syö sellaisenaan, leivän päällä tai ruoan lisukkeena. 
7. Tarjoillaan kylmänä ja säilytetään jääkaapissa

Fiksuintahan olisi varmaankin ollut, jos olisin jakanut nämä vähän aikaisemmin, mutta viimeisistä koulurutistuksista ennen lomaa on jäänyt niin minimaalisesti aikaa jäljelle, että en ole millään ehtinyt.

Toivottavasti näistä on jollekkin hyötyä ja kertokaa ihmeessä miten itse onnistuitte!


Hyvää joulua kaikille!

Roskattoman kaupassakäynnin survival kit part 2: Lasipurkit

Ajattelin vielä lyhykäisesti jatkaa aikaisempaa postaustani siitä, mitä itselläni on tapana napata mukaan kauppaan. Korviin on kantautunut huhua, että jotkut lukijatkin olisivat ilmeisesti myös kiinnostuneita roskattomasta elämästä, ettekä uskokaan miten onnelliseksi sen kuuleminen tekee! ♥

Minun oma "survival kit" aikalailla kokonaisuudessaan.

Perus kangaskassit ja hedelmäpussit itseltäni siis löytyy lähes aina laukusta, mutta esimerkiksi siementen ja pähkinöiden kohdalla olen kokenut paremmaksi vaihtoehdoksi käyttää lasipurkkeja kestohedelmäpussukoiden sijaan. Saksanpähkinöitä, raakakaakaonibsejä ja hampunsiemeniä itselläni kun kuluu ihan päivittäin aamupuuron seassa. Lasipurkkien kantaminen joka päivä, joka paikkaan laukunpohjalla ei ole tietenkään kovin käytännöllistä, eli otan niitä tarvittavan määrän mukaan vain silloin, kun niille on varmasti käyttöä. Perus lasipurkkeja löytyy kaupoista uusina ties minkälaisia, mutta itse tykkään käyttää uudelleen esimerkiksi vanhoja suolakurkkupurkkeja.

Myös idea lasipurkkien käyttöön tuli YouTubesta löytämistäni Zero Waste -videoista, joissa ihmiset käyttivät niitä juurikin siementen ja pähkinöiden ostamiseen. Päätin siis itsekin kokeilla!

Miltään videolta en itse löytänyt näyttöä miten purkkien kanssa käytännössä toimitaan kaupassa, joten marssin parin lasipurkin kanssa lähimpään Punnitse ja Säästä -myymälään ja kysyin myyjältä, miten niiden kanssa olisi fiksuinta toimia. Silloin myyjä otti tyhjien lasipurkkien painon ylös ja miinusti sen sitten täysistä purkeista. Seuraavan kerran Ekolossa myyjänä toimiva ystäväni keksi kuitenkin taarata vaa'an ja kävin nopsaan ennen maksamista hakemassa pähkinät purkkiin. Uskokaa tai älkää, tässä kului vähemmän aikaa. 
 

Loppupeleissä kaikki kassit, pussit ja purnukat eivät edes vie paljoa tilaa, enkä itse henkilökohtaisesti koe niiden käyttämistä mitenkään vaikeana. Kyselin myös ystäväni mielipidettä asiaan ja ainakin hänen mielestään lasipurkkien käyttäminen ajaa jo pelkästään kaupan etua paperipussien säästämisessä, mutta myös heidän kestävän kehityksen periaatteitaan. Normaalisti purkkien käyttämisestä ei koidu ongelmia, paitsi näin joulun alla ruuhka-aikoina voi jonoa kertyä hieman enemmän. Itselläni on tosin käynyt sen verran hyvä tuuri, etten ole ollut purkkieni kanssa aiheuttamassa mitään hirveitä ruuhkajonoja.

Tässä olivat nämä tämänhetkiset tapani ja tavarani joita ruukaan käyttää aina kaupassa asioidessani. Jos jatkossa kohtaan joitakin ongelmia, satun löytämään niille ratkaisuja tai muuten vain löydän tai keksin uusia tapoja ja tavaroita, joita hyödyntää kaupassa käydessäni, kirjoitan aiheesta lisää. 

Ystäväni myös linkkasi minulle tänään Trash is for Tossers -nimisen blogin, jossa kuvataan nimenomaan roskatonta elämää. Itse ehdin selailla blogia vain hyvin pintapuolisesti, mutta ensisilmäykseltä se vaikuttaa hyvin lupaavalta ja aijon tutustua siihen vielä tarkemmin. Ehkä sieltä löytyy muillekin asiasta kiinnostuneille lisää tietoa ja vinkkejä!

Tarvitseeko lahjapaperia ostaa aina uutena?

Osallistuin tänä vuonna Facebookissa järjestettyyn joulukeräykseen, jonka tarkoituksena on auttaa Jyvässeudun vähävaraisia perheitä ja yksinäisiä joulun järjestämisessä. Itseltäni löytyi muutamia tapeettomia jouluvaloja, kynttilöitä ja hyväkuntoisia tavaroita lapsille, jotka sattuivat sopimaan hyvin eräälle perheelle.

Koska tapanani on tietenkin jättää lahjojen ostaminen aina viimetippaan ja aikaisemmassa postauksessa lupasin päivitellä jouluisistakin aiheista, ajattelin kertoa miten paketoin auttamani perheen lahjat. Koska uskon perheen vanhempien tarkistavan lahjat ennen kuin antavat ne lapsilleen, en käyttänyt senkään takia lainkaan teippiä. (Vaikka tuossa yhdessä kuvassa teippirulla näkyykin, päädyin lopulta jättämään sen kokonaan pois.)

Itseltäni sattui löytymään vanhaa tosi kivan näköistä ja värjäämätöntä paperia, jota pystyi vielä hyvin uusiokäyttämään, sekä vanhoja tapetin näytepaloja, käytettyä paperilahjanarua ja villalankaa. Jos lahjoja haluaa ylipäätään paketoida, kannattaa ensisijaisesti etsiä kotoaan esimerkiksi vanhoja lahjapapereita, joita useimmiten voi aivan mainiosti käyttää uudelleen. Todellisuudessahan lahjojen paketoimisessa on vain mielikuvitus rajana ja esimerkiksi Vois Tehä Ite -blogista löytyy aivan ihania vinkkejä, joissa on käytetty esimerkiksi karttakirjansivuja ja ulkoa löytyviä havunoksia ja varpuja!

Käytin parin korun paketoimiseen vessapaperirullan hylsyä ja käärin sen yhteen tapetin näytepalaan. Taittamalla tapettipalan reunat hylsyn sisään, se pysyikin hyvin paikoillaan, enkä tarvinnut ollekaan teippiä tai liimaa. Paketoimiseen käytin vanhaa värjäämätöntä paperia ja villalankaa.

 

 

Paketoimiseen voi hyödyntää myös vanhoja kenkä- tai pahvilaatikoita, joita tse ajattelin myöhemmin hyödyntää. Jos omasta kotoa ei millään meinaa löytyä mitään paketoimiseen sopivaa, Ekolosta löytyy 100% kierrätyspaperia, joissa on vesiliukoiset väri, eikä niissä ole muovipinnoitetta. Tämän vuoksi ne voidaan kierrättää paperinkeräykseen, toisin kuin tavalliset lahjapaperit!

 

Tänä vuonna kannattaa myös kiinnittää huomitoa siihen, ettei revi aivan riekaleiksi saamiaan paketteja, vaan ottaa ehjät paperit talteen ensi kertaa varten.

The True Cost - Totuus halpavaateketjujen takana

Tällä kertaa hieman painavempaa asiaa:

Kyseinen -itseäni ainakin todella koskettava- dokumentti on katsottavissa Netflixistä ja suosittelen sitä kyllä ihan jokaiselle. Dokumentissa käsitellään laajasti totuutta isojen halpavaateketjujen takana, muun muassa geenimanipuloidun puuvillan kasvatuksesta ja siitä johtuvista massiivisista ympäristöongelmista, sekä täysin epäinhimillisistä työoloista Bangladeshissa, aina ongelmaksi koituvaan vaatejätteeseen. Dokumentissa otetaan myös esille niitä arjen ratkaisuja, joita me kuluttajat voimme tehdä paremman muutoksen eteen.

Vaatteet ovat ottaneet ison osan, varsinkin meidän länsimaalaisten elämästä. Vaatteita käytetään paitsi suojaamaan ja lämmittämään, niiden avulla on myös helppo korostaa omia hyviä puoliaan, viehätysvoimaansa tai ilmaista itseään, sekä niiden avulla pystytään jopa tuomaan esille omaa sosiaalista asemaansa. Uusien vaatteiden ostaminen aiheuttaa useimmille mielihyvää, eikä monelle varmastikaan käsite "lohtushoppailu" ole vieras. Ongelmaksi on kuitenkin koitunut jo käsistäkin lähtenyt vaatteiden ylikulutus. Ja kyseessä ei ole mikään pieni, vaan ihan suuriinkin mittapuihin ylttävä ongelma, joka koskettaa meitä jokaista.

Niin kuin jo aikaisemmin olen maininnutkin, olen itse ollut melkoinen kirppariaddikti. Mukaan on lähtenyt lähes aina jotain.  Usein sellaista mitä en oikeasti tarvitse, vaan on vain "näyttänyt kivalta". Vanhempien ja ystävien kanssa olen monesti viettänyt aikaa eri kirppareita kierrellen, ilman sen suurempaa tarvetta millekkään. Halpavaateketjujen verkkosivujen alennuksiltakaan en tosiaankaan ole välttynyt. Inhottava myöntää -varsinkin dokumentin katsomisen jälkeen-, että en oikeasti tiennyt vaatteen alkuperää, mistä se on valmistettu, missä se on valmistettu, kuka sen on valmistanut. Vain halpa hinta ja ulkonäkö on monesti ratkaissut.

Vaatteita alkoi kertyä, vaikka säännöllisen epäsäännöllisesti niitä koitin myydä ja lahjoittaa eri kirpputoreilla. Oli vaikea päättää mitä laittaa päälle, vaikka varaa oli mistä valita. Heräsin siihen kysymykseen, että tarvitsenko oikeasti enempää? Miksi ei vanha kelpaa? Ymmärsin, että nyt on pakko lopettaa. Ei enää turhanpäiväistä kirpparihaahuilua, eikä enää lohtushoppailua halpavaateketjujen verkkokaupoissa. Päätin laittaa nämä halpavaateketjut kokonaan boikottiin.

Haluan jatkossaa panostaa laatuun ja vastuullisiin, eettisesti valmistettuihin vaatteisiin. Mulle on herännyt myös ajatus siitä, että en halua lopettaa täysin ulkomaalaistenkaan vaatteiden ostoa, sillä vaatteiden valmistus tuo monille kehitysmaille kipeästi tarvittavia työpaikkoja. Tärkeintä on kuitenkin olla tietoinen siitä, että yritykseltä ostamani vaate on varmasti tarjonnut työntekijöilleen, jo ihan jokaisen ihmisioikeuksiinkin kuuluvat inhimilliset työolot ja -ajat, sekä hyvän elämiseen varmasti riittävän palkan.

Esimerkiksi Vihreät Vaatteet nettisivuilta löytyy paljon lisätietoa ja linkkejä eri ekovaatekauppoihin.

Nykyisen vaateteollisuuden pitää muuttua. Siitä pitää keskustella ja sen sisältämät ongelmat ja epäkohdat on tuotava kaikkien tietoisuuteen. Loppupeleissä meillä kuluttajilla on suurin valta vaikuttaa. Vaikka nykymaailma on ahdistava paikka, toivoa ei saa menettää.  

Minä tahdon uskoa parempaan huomiseen.

Roskattoman kaupassakäynnin survival kit part 1: Kestohedelmäpussit

Heissan!

Ihan ensin kaunis kiitos kaikille, jotka ootte antanut viime postauksesta niin kannustavaa ja hyvää palautetta! Saatte tän pienen ihmisen ihan liikuttumaan ja suorastaan pakahtumaan onnesta. ♥ Älyttömän ihana huomata, että aihe oikeasti kiinnostaa muitakin.

Nyt ajattelinkin ottaa aiheeksi roskattomuuden ja kertoa siitä, mitä keinoja olen tähän mennessä löytänyt, keksinyt ja kehitellyt helpottamaan mahdollisimman roskatonta arkeani ja varsinkin kaupassa käyntiä. Ajattelin jakaa tämän pariin-kolmeen osaan, ettei kirjoituksesta tule ihan romaania.

Ja ettei nyt kukaan ymmärrä väärin, en siis ole vielä pystynyt täysin välttämään kaikkia maatumattomia roskia. Siis vielä. Mun on esimerkiksi pakko tunnustaa, että viikonloppuna ostin valmisruokana mökkireissulle vihiksiä, jotka oli pakattuna muoviin. Shame shame shame. Mutta ehkä se kuitenkin kertoo jo jotakin, että mun on viimeksi tarvinnut viedä roskapussi melkein 3 viikkoa sitten. Eikä se ole vieläkään täynnä.

No mutta, nyt postauksen varsinaiseen aiheeseen, joka on:

Kestohedelmäpussit 

Ajatus roskattomuudesta kiehtoi pitkään, mutta pidin sitä aina jotenkin liian hankalana toteuttaa. Kierrätys oli jo muodostunut ihan itsestäänselväksi arkirutiiniksi, mutta tunsin silti huonoa omatuntoa ostaessani esimerkiksi muovipusseja, joiden tiesin olevan maatumattomia. Päätin siirtyä suosimaan biohajoavia vaihtoehtoja tai käyttämään samoja puhtaaksi jääneitä pusseja uudestaan. Tämäkään ei kuitenkaan tuntunut riittävän.
Rupesin kantamaan aina kangaskasseja mukana. Mutta seuraavaksi ongelmaksi koituivatkin esimerkiksi ne hedelmä ja vihannes -osaston irtotuotteet. Mun on muun muassa aivan pakko ottaa banaaneista aina ne yksinäiset yksilöt, sillä olen lukenut, että ne joutuvat helpoiten hävikkiin.

Katselin aiheesta muutamia YouTube -videoita, joissa ihmiset käyttivät irtotuotteilleen kestopusseja. Miten nerokasta! Olin jo kyllä muutaman kerran törmännyt esimerkiksi Prismassa myytäviin SPR:n he-vi -osaston kestopusseihin, mutta en jostain syystä aikaisemmin tajunnut täysin niiden ideaa, hah. No mutta nytpäs tajusin ja yksi sellainen lähti eräältä kauppareissulta mukaan. Enkä kertaakaan ole katunut. Pussi on kevyt, siinä on paikka valmiiksi hintalapulle (jonka tosin itse olen leikannut pois) ja se on helppo pestä käsin vaikkapa astianpesuaineella. Itse käytän tällä hetkellä ainakin Ekolosta saatavaa Ecover Zero tiskiainetta. 

Mutta minäpäs se päätinkin viedä tämän nextille levelille ja ajattelin tehdä itse seuraavat vihannespussit. Yksi kun harvemmin riittää. Läheisestä SPR:n kirpputorilta sattui löytymään 40 sentillä täysin optimaaliset ja siistit, ilmeisesti jonkin pitsiverhon palaset, joissa oli vielä sopivat narun suutkin valmiina. Samalla reissulla mukaani tarttui juuttinarua, josta väkersin pusseihin kiristysnarut. Pesin verhot ennen askartelun aloittamista, leikkasin sopivan kokoisiksi palasiksi ja ompelin isomummoni antiikkisella, mutta silti aina niin uskollisella Husqvarnalla palaset yhteen. Teen varmaan myöhemmin noiden pussien askartelusta erillisen, tarkemman postauksen, jos on kiinnostusta?

 

Mutta mitä tulee taas mun aikaisempaan ennakkoluuloon roskattomuuden vaikeudessa, olin taas vaihteeksi väärässä. Ja pääsin jälleen toteamaan, ettei se ole vaikeaa jos ei siitä itse tee vaikeaa. En ole kokenut yhtään ongelmaksi kantaa repun pohjalla pientä 10cm x 15cm pussia, jonne mahtuu kätevästi pari kangaskassia ja pari kestohedelmäpussia, jos vaikka kaupunkireissulla sattuukin eksymään kauppaan. Niitä kun käytetään samalla tavalla kuin muovipussejakin, ainut vain, ettei niitä tarvitse heittää heti ensimmäisen käyttökerran jälkeen roskiin.

 

Siis mikä ihmeen pesupähkinä?

Jep. Siis mikä ihmeen pesupähkinä, oli oma ajatus kun ensimmäisen kerran vuosi-pari sitten kuulin kyseisistä luonnon taikapavuista kaverin vinkkaamana.

Kyseessä ei siis suinkaan ole papu. Eikä varsinaisesti edes pähkinä, vaan Sapindus mukorossi -puun marja. Ne eivät sisällä saippuaa, vaan niiden kuoret sisältävät luontaisesti 15% saponiinia eli luonnollista puhdistusainetta ja yksi, siis yksi puu voi tuottaa jopa 200-300 kg edestä satoa per vuosi! Ja ovatpa vielä melko pitkäikäisiäkin. Pesupähkinöiden valmistus ja tuotantokin on ympäristöystävällistä ja eettistä. Ne ovat maatuvia, eikä esimerkiksi niiden jalostukseen kulu turhaan energiaa.
Ja mikä näissä on parasta on se, etteivät ne sisällä hajusteita tai muita lisäaineita, kuten haitallisia kemikaaleja.

Lisää hyvää ja tarkempaa informaatiota pesupähkinöistä ja esimerkiksi niiden tuotannosta löytyy muun muassa Ekolon nettisivuilta.

Näiden kokeilu muhi itselläni korvan takana siis melko pitkään ja nyt päätin vihdoinkin ottaa itseäni niskasta kiinni. Ja pakko myöntää, että ennakkoluuloilta en kyllä voinut välttyä. Vaikka pesupähkinöitä mainostetaankin myös täysin hajuttomina, omaan nenääni näiden haju on vähintäänkin epäilyttävä, ehkä jopa hieman etikkainen, jonka tarttuminen vaatteisiin etenkin mietitytti. Epäilin myös paljon pyykin pesutuloksen puhtautta. Haloo, miten nyt pähkinät voisivat puhdistaa monta kiloa pyykkiä?

Päätin kuitenkin antaa näille kummallisille marjoille mahdollisuuden.

Miten pesupähkinöitä sitten oikein käytetään?

 

 Se on simppeliä:

Jokaiselta varmasti löytyy kotoaan jo valmiiksi yksi pariton sukka. Yhteen koneelliseen normaalilikaista pyykkiä ei tarvitse laittaa kuin 2-3 pähkinää. Pähkinät sukan sisään, sukka solmulla kiinni ja sellaisenaan pyykin sekaan.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että pähkinöistä liukeneva puhdistusaine liukenee vain yli 30°C pesuvedessä. Huuhteluveteen sitä ei siis liukene ollenkaan. 40°C Pestäessä, samoja pesupähkinöitä voi käyttää vielä toiseen kertaa.

Entäs lopputulos?

No, nyt täytyy kyllä sanoa, että yllätys oli hyvin positiivinen! Pesutuloksena oli puhdas pyykki, eikä pähkinöiden oma haju tarttunutkaan vaatteisiin. Hajua ei siis ollut ollenkaan tai sitten aikaisemmasta pesuaineesta oli mahdollisesti jäänyt pyykkikoneeseen hyvin mieto tuoksu, joka sitten tarttui muutamaan vaatteeseen. Joskus voisin kokeilla laittaa jotain hyvän tuoksuista eteeristä öljyä pähkinöiden sekaan, joista tuoksu kuulemma tarttuu pyykkiin.

Nämä kyllä jäävät varmasti omaan käyttöön ja voin mitä lämpimämmin suositella jokaiselle, eritoten niille, jotka kärsivät hajuste- tai kemikaaliyliherkkyydestä. Omat pesupähkinäni ostin Jyväskylän Ekolosta, josta niitä saa ottaa irtotuotteina pussiin juuri sen verran kun tarvitsee. Netistä katsoin kilohinnaksi 16€, mutta jos en täysin väärin muista olivat irtona hieman edullisempia. Ja ottaen huomioon, että kyseessä ovat siis marjan kuoret, ne ovat myös hyvin kevyitä. Oma pussilliseni pähkinöitä ei maksanut paria-muutamaa euroa enempää.

Tarkoituksena olisi myöhemmin kirjoittaa lisää muun muassa tavallisten pesuaineiden ja kosmetiikan sisältävistä haitallisista kemikaaleista, sekä niiden laajoistakin vaikutuksista ympäristöön ja ihmisiin. Ja samalla myös perustella, miksi itse pyrin niitä vastaisuudessa välttämään.


Kiitos kun luit ja jätä toki kommenttia!

Ainiin, ja pahoitteluni erikseen kuvien laadusta! Koitan tiiviisti katsella käytettyjä kameroita, joilla pystyisi samalla myös videoimaan. Siihen asti on mentävä pelkän puhelimen kameralla.