Roskattoman kaupassakäynnin survival kit part 1: Kestohedelmäpussit

Heissan!

Ihan ensin kaunis kiitos kaikille, jotka ootte antanut viime postauksesta niin kannustavaa ja hyvää palautetta! Saatte tän pienen ihmisen ihan liikuttumaan ja suorastaan pakahtumaan onnesta. ♥ Älyttömän ihana huomata, että aihe oikeasti kiinnostaa muitakin.

Nyt ajattelinkin ottaa aiheeksi roskattomuuden ja kertoa siitä, mitä keinoja olen tähän mennessä löytänyt, keksinyt ja kehitellyt helpottamaan mahdollisimman roskatonta arkeani ja varsinkin kaupassa käyntiä. Ajattelin jakaa tämän pariin-kolmeen osaan, ettei kirjoituksesta tule ihan romaania.

Ja ettei nyt kukaan ymmärrä väärin, en siis ole vielä pystynyt täysin välttämään kaikkia maatumattomia roskia. Siis vielä. Mun on esimerkiksi pakko tunnustaa, että viikonloppuna ostin valmisruokana mökkireissulle vihiksiä, jotka oli pakattuna muoviin. Shame shame shame. Mutta ehkä se kuitenkin kertoo jo jotakin, että mun on viimeksi tarvinnut viedä roskapussi melkein 3 viikkoa sitten. Eikä se ole vieläkään täynnä.

No mutta, nyt postauksen varsinaiseen aiheeseen, joka on:

Kestohedelmäpussit 

Ajatus roskattomuudesta kiehtoi pitkään, mutta pidin sitä aina jotenkin liian hankalana toteuttaa. Kierrätys oli jo muodostunut ihan itsestäänselväksi arkirutiiniksi, mutta tunsin silti huonoa omatuntoa ostaessani esimerkiksi muovipusseja, joiden tiesin olevan maatumattomia. Päätin siirtyä suosimaan biohajoavia vaihtoehtoja tai käyttämään samoja puhtaaksi jääneitä pusseja uudestaan. Tämäkään ei kuitenkaan tuntunut riittävän.
Rupesin kantamaan aina kangaskasseja mukana. Mutta seuraavaksi ongelmaksi koituivatkin esimerkiksi ne hedelmä ja vihannes -osaston irtotuotteet. Mun on muun muassa aivan pakko ottaa banaaneista aina ne yksinäiset yksilöt, sillä olen lukenut, että ne joutuvat helpoiten hävikkiin.

Katselin aiheesta muutamia YouTube -videoita, joissa ihmiset käyttivät irtotuotteilleen kestopusseja. Miten nerokasta! Olin jo kyllä muutaman kerran törmännyt esimerkiksi Prismassa myytäviin SPR:n he-vi -osaston kestopusseihin, mutta en jostain syystä aikaisemmin tajunnut täysin niiden ideaa, hah. No mutta nytpäs tajusin ja yksi sellainen lähti eräältä kauppareissulta mukaan. Enkä kertaakaan ole katunut. Pussi on kevyt, siinä on paikka valmiiksi hintalapulle (jonka tosin itse olen leikannut pois) ja se on helppo pestä käsin vaikkapa astianpesuaineella. Itse käytän tällä hetkellä ainakin Ekolosta saatavaa Ecover Zero tiskiainetta. 

Mutta minäpäs se päätinkin viedä tämän nextille levelille ja ajattelin tehdä itse seuraavat vihannespussit. Yksi kun harvemmin riittää. Läheisestä SPR:n kirpputorilta sattui löytymään 40 sentillä täysin optimaaliset ja siistit, ilmeisesti jonkin pitsiverhon palaset, joissa oli vielä sopivat narun suutkin valmiina. Samalla reissulla mukaani tarttui juuttinarua, josta väkersin pusseihin kiristysnarut. Pesin verhot ennen askartelun aloittamista, leikkasin sopivan kokoisiksi palasiksi ja ompelin isomummoni antiikkisella, mutta silti aina niin uskollisella Husqvarnalla palaset yhteen. Teen varmaan myöhemmin noiden pussien askartelusta erillisen, tarkemman postauksen, jos on kiinnostusta?

 

Mutta mitä tulee taas mun aikaisempaan ennakkoluuloon roskattomuuden vaikeudessa, olin taas vaihteeksi väärässä. Ja pääsin jälleen toteamaan, ettei se ole vaikeaa jos ei siitä itse tee vaikeaa. En ole kokenut yhtään ongelmaksi kantaa repun pohjalla pientä 10cm x 15cm pussia, jonne mahtuu kätevästi pari kangaskassia ja pari kestohedelmäpussia, jos vaikka kaupunkireissulla sattuukin eksymään kauppaan. Niitä kun käytetään samalla tavalla kuin muovipussejakin, ainut vain, ettei niitä tarvitse heittää heti ensimmäisen käyttökerran jälkeen roskiin.

 

Siis mikä ihmeen pesupähkinä?

Jep. Siis mikä ihmeen pesupähkinä, oli oma ajatus kun ensimmäisen kerran vuosi-pari sitten kuulin kyseisistä luonnon taikapavuista kaverin vinkkaamana.

Kyseessä ei siis suinkaan ole papu. Eikä varsinaisesti edes pähkinä, vaan Sapindus mukorossi -puun marja. Ne eivät sisällä saippuaa, vaan niiden kuoret sisältävät luontaisesti 15% saponiinia eli luonnollista puhdistusainetta ja yksi, siis yksi puu voi tuottaa jopa 200-300 kg edestä satoa per vuosi! Ja ovatpa vielä melko pitkäikäisiäkin. Pesupähkinöiden valmistus ja tuotantokin on ympäristöystävällistä ja eettistä. Ne ovat maatuvia, eikä esimerkiksi niiden jalostukseen kulu turhaan energiaa.
Ja mikä näissä on parasta on se, etteivät ne sisällä hajusteita tai muita lisäaineita, kuten haitallisia kemikaaleja.

Lisää hyvää ja tarkempaa informaatiota pesupähkinöistä ja esimerkiksi niiden tuotannosta löytyy muun muassa Ekolon nettisivuilta.

Näiden kokeilu muhi itselläni korvan takana siis melko pitkään ja nyt päätin vihdoinkin ottaa itseäni niskasta kiinni. Ja pakko myöntää, että ennakkoluuloilta en kyllä voinut välttyä. Vaikka pesupähkinöitä mainostetaankin myös täysin hajuttomina, omaan nenääni näiden haju on vähintäänkin epäilyttävä, ehkä jopa hieman etikkainen, jonka tarttuminen vaatteisiin etenkin mietitytti. Epäilin myös paljon pyykin pesutuloksen puhtautta. Haloo, miten nyt pähkinät voisivat puhdistaa monta kiloa pyykkiä?

Päätin kuitenkin antaa näille kummallisille marjoille mahdollisuuden.

Miten pesupähkinöitä sitten oikein käytetään?

 

 Se on simppeliä:

Jokaiselta varmasti löytyy kotoaan jo valmiiksi yksi pariton sukka. Yhteen koneelliseen normaalilikaista pyykkiä ei tarvitse laittaa kuin 2-3 pähkinää. Pähkinät sukan sisään, sukka solmulla kiinni ja sellaisenaan pyykin sekaan.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että pähkinöistä liukeneva puhdistusaine liukenee vain yli 30°C pesuvedessä. Huuhteluveteen sitä ei siis liukene ollenkaan. 40°C Pestäessä, samoja pesupähkinöitä voi käyttää vielä toiseen kertaa.

Entäs lopputulos?

No, nyt täytyy kyllä sanoa, että yllätys oli hyvin positiivinen! Pesutuloksena oli puhdas pyykki, eikä pähkinöiden oma haju tarttunutkaan vaatteisiin. Hajua ei siis ollut ollenkaan tai sitten aikaisemmasta pesuaineesta oli mahdollisesti jäänyt pyykkikoneeseen hyvin mieto tuoksu, joka sitten tarttui muutamaan vaatteeseen. Joskus voisin kokeilla laittaa jotain hyvän tuoksuista eteeristä öljyä pähkinöiden sekaan, joista tuoksu kuulemma tarttuu pyykkiin.

Nämä kyllä jäävät varmasti omaan käyttöön ja voin mitä lämpimämmin suositella jokaiselle, eritoten niille, jotka kärsivät hajuste- tai kemikaaliyliherkkyydestä. Omat pesupähkinäni ostin Jyväskylän Ekolosta, josta niitä saa ottaa irtotuotteina pussiin juuri sen verran kun tarvitsee. Netistä katsoin kilohinnaksi 16€, mutta jos en täysin väärin muista olivat irtona hieman edullisempia. Ja ottaen huomioon, että kyseessä ovat siis marjan kuoret, ne ovat myös hyvin kevyitä. Oma pussilliseni pähkinöitä ei maksanut paria-muutamaa euroa enempää.

Tarkoituksena olisi myöhemmin kirjoittaa lisää muun muassa tavallisten pesuaineiden ja kosmetiikan sisältävistä haitallisista kemikaaleista, sekä niiden laajoistakin vaikutuksista ympäristöön ja ihmisiin. Ja samalla myös perustella, miksi itse pyrin niitä vastaisuudessa välttämään.


Kiitos kun luit ja jätä toki kommenttia!

Ainiin, ja pahoitteluni erikseen kuvien laadusta! Koitan tiiviisti katsella käytettyjä kameroita, joilla pystyisi samalla myös videoimaan. Siihen asti on mentävä pelkän puhelimen kameralla.