Ihan ensin kaunis kiitos kaikille, jotka ootte antanut viime postauksesta niin kannustavaa ja hyvää palautetta! Saatte tän pienen ihmisen ihan liikuttumaan ja suorastaan pakahtumaan onnesta. ♥ Älyttömän ihana huomata, että aihe oikeasti kiinnostaa muitakin.
Nyt ajattelinkin ottaa aiheeksi roskattomuuden ja kertoa siitä, mitä keinoja olen tähän mennessä löytänyt, keksinyt ja kehitellyt helpottamaan mahdollisimman roskatonta arkeani ja varsinkin kaupassa käyntiä. Ajattelin jakaa tämän pariin-kolmeen osaan, ettei kirjoituksesta tule ihan romaania.
Ja ettei nyt kukaan ymmärrä väärin, en siis ole vielä pystynyt täysin välttämään kaikkia maatumattomia roskia. Siis vielä. Mun on esimerkiksi pakko tunnustaa, että viikonloppuna ostin valmisruokana mökkireissulle vihiksiä, jotka oli pakattuna muoviin. Shame shame shame. Mutta ehkä se kuitenkin kertoo jo jotakin, että mun on viimeksi tarvinnut viedä roskapussi melkein 3 viikkoa sitten. Eikä se ole vieläkään täynnä.
No mutta, nyt postauksen varsinaiseen aiheeseen, joka on:
Kestohedelmäpussit
Ajatus roskattomuudesta kiehtoi pitkään, mutta pidin sitä aina jotenkin liian hankalana toteuttaa. Kierrätys oli jo muodostunut ihan itsestäänselväksi arkirutiiniksi, mutta tunsin silti huonoa omatuntoa ostaessani esimerkiksi muovipusseja, joiden tiesin olevan maatumattomia. Päätin siirtyä suosimaan biohajoavia vaihtoehtoja tai käyttämään samoja puhtaaksi jääneitä pusseja uudestaan. Tämäkään ei kuitenkaan tuntunut riittävän.
Rupesin kantamaan aina kangaskasseja mukana. Mutta seuraavaksi ongelmaksi koituivatkin esimerkiksi ne hedelmä ja vihannes -osaston irtotuotteet. Mun on muun muassa aivan pakko ottaa banaaneista aina ne yksinäiset yksilöt, sillä olen lukenut, että ne joutuvat helpoiten hävikkiin.
Katselin aiheesta muutamia YouTube -videoita, joissa ihmiset käyttivät irtotuotteilleen kestopusseja. Miten nerokasta! Olin jo kyllä muutaman kerran törmännyt esimerkiksi Prismassa myytäviin SPR:n he-vi -osaston kestopusseihin, mutta en jostain syystä aikaisemmin tajunnut täysin niiden ideaa, hah. No mutta nytpäs tajusin ja yksi sellainen lähti eräältä kauppareissulta mukaan. Enkä kertaakaan ole katunut. Pussi on kevyt, siinä on paikka valmiiksi hintalapulle (jonka tosin itse olen leikannut pois) ja se on helppo pestä käsin vaikkapa astianpesuaineella. Itse käytän tällä hetkellä ainakin Ekolosta saatavaa Ecover Zero tiskiainetta.
Mutta minäpäs se päätinkin viedä tämän nextille levelille ja ajattelin tehdä itse seuraavat vihannespussit. Yksi kun harvemmin riittää. Läheisestä SPR:n kirpputorilta sattui löytymään 40 sentillä täysin optimaaliset ja siistit, ilmeisesti jonkin pitsiverhon palaset, joissa oli vielä sopivat narun suutkin valmiina. Samalla reissulla mukaani tarttui juuttinarua, josta väkersin pusseihin kiristysnarut. Pesin verhot ennen askartelun aloittamista, leikkasin sopivan kokoisiksi palasiksi ja ompelin isomummoni antiikkisella, mutta silti aina niin uskollisella Husqvarnalla palaset yhteen. Teen varmaan myöhemmin noiden pussien askartelusta erillisen, tarkemman postauksen, jos on kiinnostusta?
Mutta mitä tulee taas mun aikaisempaan ennakkoluuloon roskattomuuden vaikeudessa, olin taas vaihteeksi väärässä. Ja pääsin jälleen toteamaan, ettei se ole vaikeaa jos ei siitä itse tee vaikeaa. En ole kokenut yhtään ongelmaksi kantaa repun pohjalla pientä 10cm x 15cm pussia, jonne mahtuu kätevästi pari kangaskassia ja pari kestohedelmäpussia, jos vaikka kaupunkireissulla sattuukin eksymään kauppaan. Niitä kun käytetään samalla tavalla kuin muovipussejakin, ainut vain, ettei niitä tarvitse heittää heti ensimmäisen käyttökerran jälkeen roskiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti