Kyseinen -itseäni ainakin todella koskettava- dokumentti on katsottavissa Netflixistä ja suosittelen sitä kyllä ihan jokaiselle. Dokumentissa käsitellään laajasti totuutta isojen halpavaateketjujen takana, muun muassa geenimanipuloidun puuvillan kasvatuksesta ja siitä johtuvista massiivisista ympäristöongelmista, sekä täysin epäinhimillisistä työoloista Bangladeshissa, aina ongelmaksi koituvaan vaatejätteeseen. Dokumentissa otetaan myös esille niitä arjen ratkaisuja, joita me kuluttajat voimme tehdä paremman muutoksen eteen.
Vaatteet ovat ottaneet ison osan, varsinkin meidän länsimaalaisten elämästä. Vaatteita käytetään paitsi suojaamaan ja lämmittämään, niiden avulla on myös helppo korostaa omia hyviä puoliaan, viehätysvoimaansa tai ilmaista itseään, sekä niiden avulla pystytään jopa tuomaan esille omaa sosiaalista asemaansa. Uusien vaatteiden ostaminen aiheuttaa useimmille mielihyvää, eikä monelle varmastikaan käsite "lohtushoppailu" ole vieras. Ongelmaksi on kuitenkin koitunut jo käsistäkin lähtenyt vaatteiden ylikulutus. Ja kyseessä ei ole mikään pieni, vaan ihan suuriinkin mittapuihin ylttävä ongelma, joka koskettaa meitä jokaista.
Niin kuin jo aikaisemmin olen maininnutkin, olen itse ollut melkoinen kirppariaddikti. Mukaan on lähtenyt lähes aina jotain. Usein sellaista mitä en oikeasti tarvitse, vaan on vain "näyttänyt kivalta". Vanhempien ja ystävien kanssa olen monesti viettänyt aikaa eri kirppareita kierrellen, ilman sen suurempaa tarvetta millekkään. Halpavaateketjujen verkkosivujen alennuksiltakaan en tosiaankaan ole välttynyt. Inhottava myöntää -varsinkin dokumentin katsomisen jälkeen-, että en oikeasti tiennyt vaatteen alkuperää, mistä se on valmistettu, missä se on valmistettu, kuka sen on valmistanut. Vain halpa hinta ja ulkonäkö on monesti ratkaissut.
Vaatteita alkoi kertyä, vaikka säännöllisen epäsäännöllisesti niitä koitin myydä ja lahjoittaa eri kirpputoreilla. Oli vaikea päättää mitä laittaa päälle, vaikka varaa oli mistä valita. Heräsin siihen kysymykseen, että tarvitsenko oikeasti enempää? Miksi ei vanha kelpaa? Ymmärsin, että nyt on pakko lopettaa. Ei enää turhanpäiväistä kirpparihaahuilua, eikä enää lohtushoppailua halpavaateketjujen verkkokaupoissa. Päätin laittaa nämä halpavaateketjut kokonaan boikottiin.
Haluan jatkossaa panostaa laatuun ja vastuullisiin, eettisesti valmistettuihin vaatteisiin. Mulle on herännyt myös ajatus siitä, että en halua lopettaa täysin ulkomaalaistenkaan vaatteiden ostoa, sillä vaatteiden valmistus tuo monille kehitysmaille kipeästi tarvittavia työpaikkoja. Tärkeintä on kuitenkin olla tietoinen siitä, että yritykseltä ostamani vaate on varmasti tarjonnut työntekijöilleen, jo ihan jokaisen ihmisioikeuksiinkin kuuluvat inhimilliset työolot ja -ajat, sekä hyvän elämiseen varmasti riittävän palkan.
Esimerkiksi Vihreät Vaatteet nettisivuilta löytyy paljon lisätietoa ja linkkejä eri ekovaatekauppoihin.
Nykyisen vaateteollisuuden pitää muuttua. Siitä pitää keskustella ja sen sisältämät ongelmat ja epäkohdat on tuotava kaikkien tietoisuuteen. Loppupeleissä meillä kuluttajilla on suurin valta vaikuttaa. Vaikka nykymaailma on ahdistava paikka, toivoa ei saa menettää.
Minä tahdon uskoa parempaan huomiseen.
Kiva blogi sulla! Kirjoitetaan samoista aiheista ja oli hauskaa nähdä sullakin ohje kestohedelmäpusseihin! :)
VastaaPoistaOon samaa mieltä tuosta, että on niin helppoa hurahtaa kirppiksiin ja kantaa joka kerta jotain kotiin perustellen "no tää on niin halpa". Itselläkin on ollut sama, että on pakko lopettaa kirppiksillä käyminen ja oppia ajattelemaan, että vaatekaappi on jo ihan valmis. Toi dokkari oli kyllä hyvä ja ajatuksia herättävä!
Moikka Helmi! Kiitos paljon kommentista! Ihan huippua, että aiheesta löytyy enemmänkin blogeja! :)
PoistaJa sepä se. Ihmisten on tosissaan jo pikkuhiljaa ruveta miettimään omia kulutustottumuksiaan ja sitä jatkuvaa vaatteiden ylikulutusta. Kirppikset nyt ovat pienempi paha noihin halpavaateketjuihin verrattuna, mutta kyllä sieltäkin vaan voi hamstrata liikaa ja välillä turhaakin tavaraa. :D